|
Avoinna ma 11-22 ti-to 11-24 pe 11-01 la 13-01 su 13-23
|
SALAKAPAKAN TARINA
Salakapakat olivat paikkoja, jotka toimivat alkoholin juonti- ja myyntipaikkoina USA:n kieltolain aikana. Tällöin kaikenlainen alkoholin myynti ja ostaminen oli laitonta. Termi "speak easy" eli puhu hiljaa tulee asiakkaiden tavasta tehdä tilauksia. Baarimikko pyysi asiakkaita olemaan hiljaa ja puhumaan hiljaisella äänellä.
Speak easy sanontaa käytettiin jo 30 vuotta ennen varsinaista kieltolain aikaa. 1800-luvun lopulla elänyt lehtimies Samuel Hudson kuuli käytettävän tätä termiä 1880-luvulla Pittsburghissa. Sitä käytti Irlantilainen nainen, joka myi alkoholia ilman myyntilupaa. Hän pyysi asiakkaitaan "spake easy", puhumaan hiljaa, heidän tilatessaan juomia. Casallin slangisanakirjan mukaan termiä on alettu käyttämään jo 1890-luvulla. Sanonta "spake-aisy" on ollut käytössä jo 100 vuotta aikaisemmin, kun puhuttiin salakuljettajien piilopaikoista.
Salakapakoiden suosio kasvoi ja niiden määrä lisääntyi kieltolain jatkuessa. Yhä useammin ne liittyivät järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Vaikka poliisi ja USA:n liittovaltion agentit tekivät ratsioita salakapakoihin ja pidättivät asiakkaita ja kapakoitsijoita, tuotot olivat niin suuret, että he pystyivät maksamaan sakot, takuut ja hyvät juristit jatkaakseen kapakointia. Suurimmissa kaupungeissa salakapakat kehittivät toimintaansa muun muassa tarjoamalla ruokaa, elävää musiikkia ja ravintola viihdettä. Oli yleisesti tunnettua, että salakapakoitsijat olivat lahjoneet poliisit jättämään heidät rauhaan tai vähintään varoittamaan kapakoitsijoita suunnitelluista ratsioista.
|
|
|
|
